Muotia pidetään usein harmittomana esteettisen nautinnon tuojana ja itseilmaisun mahdollistajana. Monikaan ei tule ajatelleeksi, että muodilla on myös pimeä kääntöpuolensa, joka aiheuttaa kärsimystä ja jopa kuolemaa käyttäjälleen, vaatteiden valmistajille, eläimille ja luonnolle.
Muodin tappavuutta voidaan tarkastella eri näkökulmista. Termillä ”fashion victim” voidaan viitata moneen asiaan. Se voi viitata ihmiseen, joka orjallisesti seuraa muotia ja trendejä huolimatta siitä, sopivatko vaatteet itselle vai ei. Sillä voidaan tarkoittaa myös ihmisiä, jotka kärsivät nykyisen systeemin vuoksi, niin kuin materiaalien ja vaatteiden valmistajia. Historiallisessa kontekstissa se tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat kärsineet fyysisesti vaatteiden tai asusteiden takia. Tässä tekstissä käsittelen näitä kaikkia osa-alueita.
Tappavat materiaalit
Ihmiset ovat kautta aikain hyödyntäneet eläinperäisiä materiaaleja vaatetuksessa ja muissa tekstiilituotteissa. Ennen teollistumista materiaali saatiin usein ruokatuotannon tai metsästämisen sivutuotteena. Eläimiä metsästettiin myös pelkästään vaatetusta varten, kuten esimerkiksi majavia tai kettuja. Muodin uhreiksi ovat joutuneet myös linnut, joiden sulkia on käytetty koristeina ja 1800- luvun muodin mukaisissa hatuissa käytettiin jopa kokonaisia lintuja. Myös alligaattorit ja krokotiilit ovat joutuneet nahkateollisuuden materiaaliksi. Biisonit metsästettiin Pohjois-Amerikasta sukupuuton partaalle taljan takia, liha jätettiin usein mätänemään. Valaiden luista ja hetuloista valmistettiin korsetteja ja vannehameita. Monet uhanalaiset eläimet joutuvat vielä tänäkin päivänä salametsästyksen uhriksi vaate- ja sisustusmuodin vuoksi.
Modernin materiaalituotannon tuntuisi olevan eettisempää kuin 1800-luvulla, mutta näin ei todellakaan ole. Silkin tuotannossa kuolee valtavat määrät mulperiperhosen toukkia, untuvia ja höyheniä tuotetaan epäeettisin keinoin, samoin angorakanien kohtelussa on havaittu vakavia ongelmia. Villan tuotannossa harjoitetaan lampaille kivuliasta mulesing- toimenpidettä, jossa lampaan peräpäästä poistetaan ihoa loiskärpästen munimisen estämiseksi. Puhumattakaan turkiseläinten oloista, mikä on häpeäpilkku Suomen eläinsuojelulaissa. Lisäksi öljypohjaiset tekokuidut aiheuttavat vielä pesun kautta mikromuoviongelman, joka on haitallista vesistöjen eläville. Erilaisen näkökulman eläinperäisiin materiaaleihin tuovat route couture- turkikset sekä nosteessa oleva kalannahka, jota saadaan ruokatuotannon sivutuotteena. Route couture on taideprojekti, jossa käytetään yliajettujen eläinten turkiksia ja nahkoja vaatteiden ja asusteiden tekemiseen. Projektissa otetaan kantaa turkistarhojen ja lihatuotannon epäeettisyyteen sekä elämän arvottamiseen.
Materiaalituotantoon liittyy myös vakavia ihmisoikeusongelmia. Puuvillaplantaaseilla työskentelee ihmisiä yhä huonoissa työoloissa. Puuvillan viljely vie myös valtavat määrät kasteluvettä, viljelytilaa muilta kasveilta ja köyhdyttää maaperää. Viljelyssä käytetyt torjunta-aineet tappavat ja myrkyttävät vuosittain tuhansia ihmisiä ja eläimiä sekä saastuttavat vesistöjä. Intiassa on havaittu myös puuvillan viljelijöiden itsemurhien määrän lisääntyneen vuoden 1997 jälkeen. Heille on myyty geenimanipuloituja siemeniä parempia satoja luvaten, mutta kuivuus, kestämättömät viljelymenetelmät ja siementen tehottomuus ovat aiheuttaneet huonoja satoja ja viljelijät velkaantuvat pahasti.
Muodin historialliset uhrit
Historiasta löytyy nykykatsojan silmään mitä kummallisempia muoti-ilmiöitä, joiden vuoksi on jouduttu kärsimään ja jopa kuolemaan. Kauneuden ja vallitsevan muodin eteen on muokattu ruumiinosia, käytetty hengenvaarallisia kemikaaleja sekä kärsitty happivajaudesta liian tiukkojen korsettien vuoksi. Muinaisessa Egyptissä käytettiin galeniittia, eli lyijysulfidia kajalin tapaan silmiä korostamaan. Tällöin muokattiin myös pääkalloja pitkulaisemmaksi esteettisen, sosiaalisen tai kulttuurisen merkityksen vuoksi. Suippoja kalloja on esiintynyt myös esimerkiksi Perussa ennen inkakulttuurin leviämistä. Lyijyä käytettiin myös ihon vaalentamisessa muinaisten Roomalaisten keskuudessa sekä keskiajalla.
1800- luvulla erilaisten kemikaalien käyttö materiaalien valmistuksessa yleistyi. Pukumuodissa ja sisustuksessa suosittiin valovoimaisia ja intensiivisiä värejä, joita saatiin muun muassa arsenikista. Materiaaleista irtosi ilmaan ja iholle hengenvaarallisia myrkkyjä, jotka koituivat monen kuolemaksi. Viktoriaanisella ajalla naiset söivät arseenin, viinietikan ja liidun sekoitusta saadakseen ihonsa näyttämään vaaleammalta ja erottuakseen työläisistä. Arseenia hierottiin myös suoraan kasvoihin ja käsiin.
Korsetin suosio historiallisessa pukumuodissa on ollut huimaa renessanssin ajoista lähtien, sen malli ja muoto ovat vain vaihdelleet eri vuosisatoina. Alkuun korsetit valmistettiin raudasta, sitten valaan luista ja 1800- luvun lopulla sarjatuotantona metallisin vahvikkein, jotka mahdollistivat entistä tiukemman nyörityksen. Varsinaisia korsettikuolemia ei ole historiassa raportoitu, mutta se tiedetään, että korsetit aiheuttivat sisäelinten toimintahäiriöitä, hengitysvaikeuksia ja keskenmenoja. Valtavat vannehameet puolestaan altistivat onnettomuuksiin tarttuessaan paikkoihin ja vaikeuttivat kulkuneuvoihin nousemista ja poistumista.
Viktoriaaniseen muotiin kuului myös äärimmäisen kapeat jalkineet, jotka vaativat jalkojen sitomista. Pieniä jalkoja ihannoitiin myös keisarillisessa Kiinassa, jossa nuorten tyttöjen varpaat taivutettiin ja sidottiin jalkapöydän alle, jolloin jalat kasvoivat vääristyneeseen muotoon.
Muodin uhreiksi joutui 1800- luvun Euroopassa myös hatuntekijät. Muodissa oli Kanadasta tuodut majavahatut ja kun kysyntä kasvoi saatavuutta suuremmaksi, alettiin huovutettuja turkishattuja valmistaa myös huonompilaatuisista turkiksista, jolloin käsittelyyn tarvittiin elohopeaa. Tämä aiheutti käsittelijöille niin kutsutun mad hatter disease- tilan, joka aiheuttaa neurologisia ongelmia.
Muoti on jo pitkään ihannoinut laihuutta ja räikeimmin asia on nähtävissä mallimaailmassa etenkin 1990-luvulla ja 2000- luvun alussa. Tämä on aiheuttanut hoikkuutta ihannoivan mediakuvaston kautta tyytymättömyyttä omaan kehoon sekä syömishäiriöiden yleistymistä. Nykyisin muoti on onneksi kääntynyt enemmän sporttisuutta ja terveyttä ihannoivaan suuntaan. Muodin uhreihin kuuluvat myös tavalliset ihmiset, muodin ”kuluttajat”, jotka altistavat sääolosuhteiden armoille kulloinkin muodissa olevan vaatetuksen mukaisia ruumiinosia. Nuoriso on kulkenut puristavissa pillifarkuissa, minihameissa ja pää paljaana. 2000- luvun alussa alaselkä ja -vatsa olivat säiden armoilla lantiofarkkujen ja lyhyiden yläosien vuoksi. Nykyisin paljastetaan nilkat ja kuljetaan tennareilla läpi talvipakkasten. Pakkasaltistuminen voi aiheuttaa paleltumisvammoja sekä akillesjänteen tulehduksia.
Muodin modernit uhrit
Tiedon lisääntyessä tappavista kemikaaleista ja epäterveellisistä kauneusihanteista on jo melkein päästy eroon. Välillä kuitenkin nousee esiin räikeitä turvallisuusrikkomuksia vaatteiden ja kenkien kemikaalipitoisuuksissa. Testeissä on löytynyt vaaralliset määrät kemikaaleja esimerkiksi kiinalaisesta verkkokaupasta ostetuista tuotteista. Ylen Silminnäkijä- dokumentissa nainen sai myrkytysoireita uusista kengistä, joista löytyi EU:ssa kiellettyä homeenestoainetta. Myös tekstiilien viimeistyksissä käytetään aineita, jotka voivat aiheuttaa vakavia allergisia reaktioita. Greenpeacen Dirty laundry– selvityksessä vuodelta 2011 monien tunnettujen merkkien vaatteista löytyi vaarallisia määriä syöpää aiheuttavia kemikaaleja.
Muodin modernit ihmisuhrit löytyvät tänä päivänä vaatteiden valmistuksen puolelta. Mainitsin jo puuvillan viljelyn ongelmat materiaalituotannon puolella. Kankaan valkaisu ja värjäys aiheuttaa myös vakavia terveysongelmia, sillä se tehdään usein puutteellisilla suojilla köyhemmissä maissa. Lisäksi jätevedet lasketaan usein puhdistamatta vesistöön, mikä aiheuttaa eläinkuolemia. Farkkujen valmistuksessa käytetään yhä hengenvaarallista hiekkapuhallusmenetelmää, sillä se on halvempaa ja nopeampaa kuin kemiallinen kulutus. Tehtaassa työntekijä hengittää hiekkapölyä, joka jää keuhkoihin ja sairastuttaa työntekijän tyypillisimmin kivipölykeuhkoon tai keuhkosyöpään, jotka köyhissä maissa johtavat useimmiten kuolemaan muutaman vuoden kuluessa. Kielloista huolimatta hiekkapuhallusta puutteellisilla varusteilla esiintyy yhä ja valmistajat sulkevat asialta usein silmänsä. Esimerkiksi kun Turkissa menetelmä kiellettiin, valmistajat siirsivät tuotantonsa maihin, joissa kieltoa ei vielä ole.
Järkyttävin esimerkki muodin tappavuudesta tapahtui Bangladeshin Dhakassa Rana Plazan tehdasrakennuksessa vuonna 2013. Yli 1100 ihmistä menehtyi ja 2500 loukkaantui, kun vaatetehtaista koostuva rakennus romahti. Rakennusta ei oltu tarkoitettu tehdaskäyttöön ja generaattorit sekä muut laitteet aiheuttivat halkeamia rakenteisiin. Työntekijät olivat nämä riskit havainneet, mutta heidät pakotettiin silti töihin. Bangladeshissa oli tapahtunut tuhoisia onnettomuuksia aiemminkin. Vain viisi kuukautta ennen Rana Plazan onnettomuutta yli sata ihmistä kuoli Tazreen- tehtaan tulipalossa. Vuonna 2010 romahtanut tehdas tappoi 25 ihmistä ja muutamaa vuotta aiemmin kahdessa sortumassa kuoli lähes 90 työntekijää. Vaikka turvallisuusmääräyksiä on kiristetty ja tarkastuskäytäntöjä parannettu, ihmisiä kuolee edelleen päivittäin vaateteollisuudessa. Niin kauan, kun moderni muotiteollisuus ja kuluttajat suosivat halpaa pikamuotia kestävästi tuotetun sijaan, tulee olemaan ihmisuhreja. Huhtikuun lopussa vietetään kansainvälistä Vaatevallankumous- viikkoa, jonka aikana muistetaan Rana Plazan ja muiden tehdasonnettomuuden uhreja ja muistutetaan kuluttajia ottamaan selvää vaatteiden alkuperästä.
Miten välttyä muodin vahingoittavalta vaikutukselta?
Ensinnäkin kannattaa ostaa second hand- vaatteita, sillä ympäristön kannalta on parempi, mitä pidempään jo valmistettu tuote saadaan pidettyä käytössä. Jos ostaa vaatteita uutena, kannattaa välttää epäeettisesti tuotettuja materiaaleja ja ottaa selvää valmistusolosuhteista. Vastuullisesti tuotetussa vaatteessa sekä ihmisten että eläinten oikeudet on otettu huomioon ja ympäristön kuormitukseen on kiinnitetty huomiota. Vastuullisen vaatteen löytäminen voi olla vaikeaa, sillä monetkaan merkit eivät kerro läpinäkyvästi vaatteen ja materiaalien tuotantotavoista. Tuore Eetti Ry:n Rank a brand- selvitys kertookin karua tarinaa suomalaisten vaatemerkkien vastuullisuudesta. Riskimaissa valmistetaan yhä paljon tuotteita ja yritysten avoimuudessa on paljon petrattavaa. Yritysten käyttämiin sertifikaatteihin kannattaa suhtautua muutenkin kriittisesti, sillä kaikki sertifikaatit eivät ole tae vastuullisesta tuotannosta. Yritykset saattavat käyttää viherpesuun viittaavaa termistöä, kuten sustainable choice tai ecofriendly, millä pyritään vain myynnin lisäämiseen ja yritysimagon vahvistamiseen. Yleisesti hyväksi havaittuja sertifikaatteja ovat esimerkiksi GOTS, Reilu kauppa, Öko Tex ja Fair wear foundation. Yritykset käyttävät myös BSCI yritysvastuujärjestelmää, jonka pyrkimyksenä on valvoa sosiaalisten määräysten noudattamista liiketoiminnassa. Tämä ei kuitenkaan ole aina luotettavuuden ja vastuullisuuden tae, sillä esimerkiksi Rana Plazan romahtaneessa tehtaassa valmistettiin useiden BSCI:n kuuluvien merkkien vaatteita.
Toiseksi, muodin suhteen kannattaa käyttää tervettä järkeä eikä seurata fashion victimin tavoin jokaista ohimenevää trendiä. Laadukkaisiin, ajattomiin ja itselle sopiviin tuotteisiin panostaminen on sekä lompakon että ympäristön kannalta paras ratkaisu. Kun vaatekaapista löytyy pelkästään sopivia ja vastuullisia vaatteita, voi muodista iloita hyvällä omatunnolla!
