Taidekorttityöpajasta uusia oivalluksia

Taiteen ja kulttuurin arvostus yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta on laajalti tunnustettu ja se kuuluukin ihmisen perustarpeisiin ja -oikeuksiin. Kulttuuriluotsit ovat jo pitkään tehneet kulttuurista ja taiteesta nauttimisen mahdolliseksi yhä useammalle ihmiselle. Luotsit lähtevät tarvittaessa mukaan kulttuuritapahtumiin, kulkevat mukana museoissa ja konserteissa sekä vievät kulttuuria ihmisten luokse. Muistelu- ja taidesalkut sekä ulkoilevat taideteokset ovat tästä toiminnasta hyviä esimerkkejä. Kulttuuriluotsit vievät taidetta ja kulttuuria niidenkin ihmisten luokse, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kotoaan. Esteettisyys ja kauneus ovat arvoja, joiden tulisi kuulua jokaisen ihmisen jokapäiväiseen elämään sekä arjen rikastuttamiseen.

Syksystä 2019 alkaen olen toteuttanut kulttuuriluotsina Kuvia ja kertomuksia– taidekorttityöpajoja, joissa keskustellaan ja tutustutaan taiteeseen Ateneumin taidepakan ja Vennyn ja Eeron taidekuvien avulla. Työpajoja on tähän mennessä pidetty päiväkeskuksissa eri ryhmille sekä nuorten taidetyöpajalla. Taiteella on monia positiivisia vaikutuksia, jotka taidekorttipajan myötä voidaan kokea. Vaikutukset kulkevat käsi kädessä taidekorttityöpajan keskeisten periaatteiden kanssa.

 

 

Vapaaehtoisuus ja luottamuksellisuus

 

Taidekorttityöpajan keskeisenä sääntönä toimii vapaaehtoisuuden ja luottamuksellisuuden vaade. Jokainen osallistuja voi kertoa ajatuksistaan, kokemuksistaan ja muistoistaan niin paljon tai niin vähän kuin haluaa. Kuvat voivat herättää voimakkaitakin tunnereaktioita, joista voi kummuta paljon jaettavia kokemuksia. Joskus taas mielialaa vastaavaa kuvaa voi olla vaikea löytää tai kuvia voi olla vaikea sanallistaa. Mutta tässä piilee taiteen voima; kaikkea ei tarvitse sanoittaa, vaan voi antaa ajatusten virrata ja kuvan tunnelmien viedä. Pelkästään kuvan eteen pysähtyminen voi olla hektisessä maailmassa merkittävä kokemus.

Luottamuksellisuuden ilmapiiri on tärkeä tekijä työpajatoiminnassa. Jaetut asiat pysyvät ryhmän sisällä ja kunnioittavalla kuuntelulla rohkaistaan kokemusten ja näkemysten jakamiseen. Ryhmään kuuluminen voi tuoda mukanaan kuulumisen, hyväksymisen ja yhteisöllisyyden tunteita. Toisten näkemysten kuuntelu lisää myös ymmärrystä ja empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, mikä auttaa muuttamaan ennakkokäsityksiä itsestä, muista ihmisistä tai ihmisryhmistä.

 

Jokainen näkemys on yhtä merkityksellinen ja arvokas

 

Kulttuuriluotsien tunnuksena seikkaileva utelias piskikin sen sanoo: ei tarvitse olla rotukoira nuuskiakseen taidetta, eli ei tarvitse olla asiantuntija nauttiakseen ja keskustellakseen taiteesta. Taide ei myöskään arvota ihmisiä, vaan jokainen yksilö on yhtä hyvä tai yhtä merkittävä toimija taiteen kentällä. Varsinkin iäkkäämpien ihmisten kanssa kuulee usein kommenttia siitä, etteivät he tiedä taiteesta mitään tai etteivät he osaa katsoa taideteoksia. Käsitys on voinut syntyä pitkään vallalla olleesta institutionaalisesta taidekäsityksestä, jonka mukaan taide on gallerioissa ja museoissa, kriitikot ja asiantuntijat määrittävät sen mikä on taidetta. Nykyisin taidekäsityksiä on monenlaisia, mutta varsinkin ihmisten hyvinvoinnista puhuttaessa taiteen ajatellaan olevan katsojalähtöistä. Eli teoksen vastaanottaja luo teoksen tulkinnan ja merkityksen omista lähtökohdistaan käsin. Tämän näkökulman korostaminen ja ihmisten rohkaiseminen onkin yksi taidekorttityöpajan tärkeimmistä tehtävistä.

Taidekorttityöpajassa katsojalähtöisyys näyttäytyy voimakkaana, kun erilaiset ja eri ikäiset ihmiset puhuvat valitsemistaan korteista. Samat kuvat saavat jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja merkityksiä, sama kuva voi myös puhutella lukuisilla eri tavoilla. Kaiken ikäisten ihmisten keskuudessa kuvat tuovat mieleen muistoja ja merkityksellisiä hetkiä menneisyydestä. Joskus kuva puhuttelee ominaisuuksillaan, kuten väreillään tai muodoillaan. Nämä huomiot ovat usein sidoksissa katsojan tunnetiloihin ja mieltymyksiin. Joskus teoksen aihe puhuttelee vahvasti; se voi olla samankaltainen oman elämäntilanteen tai maailmankuvan kanssa. Taideteos voi aiheuttaa myös negatiivisina pidettyjä tuntemuksia, kuten surua tai rumuuden kokemuksia. Kaikki näkemykset ja tunnetilat ja ovat taidekorttityöpajassa sallittuja. Ne kertovat taiteen voimakkaasta vaikutuksesta ja siitä, että taiteen katsominen voi toimia itsereflektion apuna.

 

Taiteen avulla koetaan ja opitaan

 

Pedagogisen taidetoiminnan tavoitteena varsinkin iäkkäämmillä ja muistisairailla henkilöillä on aktivoida muistin eri kerroksia menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kokemuksilla ja näkemyksillä, jolloin tapahtuu aivojen eri alueiden aktivoitumista. Taiteen avulla voidaan luoda uudenlaista ymmärrystä ja muutoksia totutuissa toimintatavoissa, jolloin se toimii elinikäisen oppimisen keinona ja identiteetin rakentajana. Myös iäkkäät aivot tuottavat uusia aivosoluja, jolloin niiden haastaminen ja aktivoiminen taiteen keinoin on tärkeää. Taidekorttityöpajassa yhtenä tehtävänä on valita teos, joka tuo mieleen lapsuuden muistoja, mikä onkin usein kuvista esiin nouseva teema. Tehtävänä voi olla myös valita nykyistä elämäntilannetta/mielialaa vastaava kuva. Kuvien ääressä on yhdessä pohdittu persoonan pysyvyyttä ja sitä, missä määrin lapsuuden tunnelmat pätevät vielä tänäkin päivänä. Kyseessä on juurikin muistin eri kerrosten aktivointi ja sitä kautta uusien oivallusten mahdollistaminen ja itsetuntemuksen lisääntyminen.

Iäkkäämmillä ihmisillä Ateneumin taidekorttipakan teemoista nousee usein esille myös Suomen historiaan liittyvät kollektiiviset muistot. Keskustelujen kautta muistellaan yhdessä esimerkiksi kouluaikoja, arkisia käytäntöjä tai sota-aikoja. Usein valituksi tulevat myös klassikkoteokset, joista useimmilla on omakohtainen kokemus tai muisto. Kuvat ovat koristaneet monien kotien seiniä printteinä, kanavatöinä tai palapeleinä.

Nuorten taidekorttityöpajassa tavoitteena on itsetuntemuksen lisääntyminen sekä uusien oivallusten tuottaminen taiteen avulla. Nuorilla myös ryhmä- ja paritehtävät ovat tärkeässä roolissa. Nämä tehtävät kehittävät tunnetaitoja sekä lisäävät ymmärrystä omaa itseä, muita ja maailman tilaa kohtaan. Taidekorteista kumpuaa usein yhteiskunnallista keskustelua, sillä aiheet saattavat olla hyvinkin kaukana nuorten kokemusmaailmasta, kuten esimerkiksi lasten osallisuutta raskaisiin työtehtäviin kuvaava Eero Järnefeltin Kaski- teos. Tehtävien lomassa myös opitaan Suomen taiteesta ja historiasta.

Esteettinen kokeminen on luonnollinen ja inhimillinen tarve ja sillä on tutkitusti elämänlaatua ja levollisuutta lisäävä vaikutus. Taiteessa on ennen kaikkea kyse hetken merkityksellisyydestä ja läsnäolosta. Tämä näkökulma korostuu usein luontoa kuvaavien taidekorttien katsomisessa kaiken ikäisillä. Luontokuva johdattaa ihmisen muistoissa tiettyihin hetkiin, mielen ja oman fyysisen elämän maisemiin. Rauhoittuminen ja pysähtyminen kuvien ääreen koetaan taidekorttityöpajoissa merkitykselliseksi toiminnaksi. Kuvien tulva eri medioissa ja ympäristöissä on nykyisin valtava, mutta usein yksittäisiä kuvia ei syvennytä katsomaan. Siksi taiteen eteen pysähtyminen on tärkeää, tapahtui se sitten työpajoissa, museoissa tai hoitokodeissa ja siksi kulttuuriluotsien toiminta vertaiskatsojina, rohkaisijoina sekä innostajina on erittäin tarpeellista.

 

Taidekorttityöpaja Piippurannan klubilla

 

Taidekorttien lukuisat mahdollisuudet

 

Taidekorttien avulla voi toteuttaa paljon erilaisia tehtäviä ja toimintoja. Korttien mukana tulee ideavihko, jossa on hyvin monipuolisesti harjoituksia ja vinkkejä taidekorttien käyttöön. Mielenterveysseuran tuottama Vennyn ja Eeron ihania kuvia-taidekorttipakka on alun perin suunnattu tuomaan lapsille mielen hyvinvointia, mutta on hyvin sovellettavissa myös muiden ikäryhmien tavoitteisiin. Ateneumin taidepakka on puolestaan Kansallisgallerian tuottama, kaikille taiteesta kiinnostuneille tarkoitettu apuväline, jonka käyttömahdollisuudet ovat erittäin laajat. Ideavihon ohjeita on koottu visuaalisten taiteitten opetukseen ja museokasvatukseen kehitetystä Visual Thinking Strategies-menetelmästä.

Yksinkertaisimmillaan taidekortteja voi katsoa ja ihailla, niistä voi muodostaa pienoisnäyttelyitä tai pitää taideraateja. Niiden avulla voi peilata tunnetiloja, tämän hetken kuulumisia ja maailman tilaa. Ne voivat toimia uusissa ryhmissä tutustumisen apuvälineenä. Tehtävien avulla voi haastaa totuttuja ajattelutapoja, kuten etsimällä mahdollisimman ruma tai epämiellyttävä kuva, josta pari puolestaan etsii kauneutta ja positiivisia puolia. Kortteja voi myös yhdistellä teemoittain tai aikakausittain. Kuvien avulla voi keksiä tarinoita, kirjoittaa runoja tai etsiä niihin sopivaa musiikkia. Mahdollisuudet ovat loputtomat. Työpajan tilaajan kanssa voidaan yhdessä miettiä, mitkä tehtävät palvelevat parhaiten ryhmän tavoitteita.

Taidekorttityöpajan ohjaajan tehtävä on pitää tilanne aikatauluraameissa sekä rohkaista ja innostaa keskustelemaan. Kysyttäessä ohjaaja voi myös kertoa enemmän teoksista, taiteilijoista ja taidehistoriasta, mutta tiedon jakaminen ei ole ohjaajan pääasiallinen tehtävä. Tärkeämpää on luoda avoin, kannustava ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa kaikilla olisi turvallinen olo jakaa ajatuksiansa. Lisäksi tavoitteena on luoda merkityksellisiä kohtaamisia, läsnäolon hetkiä ja toivottavasti myös saada osallistujat rohkaistumaan jatkossakin katsomaan taidetta ja keskustelemaan siitä eri tilanteissa ja ympäristöissä.