Erilaisia lempivaatteita on yhtä paljon, kuin on ihmisiäkin. Se mikä määrittää pukeutumistamme ja mikä tekee toisista vaatteista mieluisampia kuin toisista, on osa monimutkaista psyykkisten ja sosiaalisten prosessien verkostoa. Lisäksi vaatteella on olemassa viestinnällinen ulottuvuus, joka on usein pukeutujasta riippumaton ja vaihtelee eri konteksteissa. Toisaalta monille pukeutujille voi olla hyvinkin selkeänä mielessä se, millaista viestiä heidän vaatetuksensa tuo esille.
Viime aikoina lehdistö ja sosiaalinen media ovat havahtuneet vaateteollisuuden eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Osaksi myös näistä lähtökohdista on nostettu esille erilaisia vaatekaapin karsimiseen ja järjestämiseen liittyviä strategioita sekä kiinnitetty positiivisella tavalla huomiota samojen vaatteiden uudelleen käyttämiseen esimerkiksi linnan juhlissa. Tammikuussa alkanut Eetti ry:n #Lempivaatteeni– kampanja haastoi ihmisiä kertomaan tarinoitaan omien lempivaatteidensa taustalla. Faktahan on se, että vaikka omistamme keskimäärin 300 vaatekappaletta (Kuningaskuluttaja: #Vaatehaaste 2015), käytämme niistä vain kolmasosaa. Toimeen tulisimme vieläkin pienemmällä vaatemäärällä.
Trendien mukainen pukeutuminen on usein viestinnältään heikkoa, sillä se on ajallisesti lyhyt ilmiö, eikä merkityksiä ehdi syntyä. Vasta kun aika on ajanut kyseisen trendin ohi, alkaa se ”määrittämään” ajanjaksoa, jota se edusti. Jatkuvasti vaihtuvien trendien mukaiset vaatteet ovat usein myös laadullisesti heikkoja eikä niitä välttämättä pidetä montaa kertaa päällä. Jotta tunneside ja usein sitä kautta myös vaatteen merkityksellisyys muodostuu, tarvitaan enemmän aikaa ja kokemuksia.
Vaate on ostotilanteessa yksi tuhansista. Vasta yhteinen matka muuttaa sen lempivaatteeksi. Vaatteella saattaa olla aluksi välineellinen merkitys, kuten suojan tuominen, statuksen korostaminen tai tilanteen luoma tarve. Kun vaate päällä koetaan positiivisia tunteita tai kokemuksia, muuttuu se merkitykselliseksi.
Pukeutumisen monet merkitykset
Psykologisella tasolla vaate voi saada aikaan voimaantumisen tunteen. Voimaantumisella tarkoitetaan sisäistä prosessia, jossa ihminen löytää voimavaroja ja vahvuuksia itsestään. Voimauttavalla pukeutumisella voidaan tarkoittaa sanan historiallisessa kontekstissa myös valtaa purkavia ja ulkoapäin annettuja normeja kyseenalaistavaa vaatetusta. Tällöin lempivaate voi olla esimerkiksi sukupuoli-identiteettiä tai pukeutumiskoodeja rikkova. Lempivaate voi olla myös itse tehty, jolloin sen merkitys korostuu siihen käytetyn ajan ja taidon kautta. Usein psykologisella tasolla tärkeät vaatteet kuvastavat kantajan persoonaa ja tuovat parhaita puolia esille.
Mitä epämukavampi vaate, sen suurempi on usein sen sosiaalinen tai viestinnällinen arvo. Esimerkiksi isoäidin kutoma, mutta päällä kutittava neule voi olla lempivaate epämukavuudesta huolimatta. Tai puristava juhlamekko, joka päällä on saatu aina paljon kehuja. Lempivaate/-asuste voi olla myös luksusmerkin epäkäytännöllinen laukku, joka korottaa sosiaalista statusta kanssaihmisten silmissä. Sosiaalisella tasolla tärkeiksi vaatteiksi nousee myös lahjaksi saadut tai ystävien ja perheenjäsenten vanhat vaatteet. Sosiaalipsykologinen näkökulma korostaa minän tiedostamista sosiaalisessa ympäristössä. Tällöin lempivaate voi olla sellainen, jossa tuntee olonsa sosiaalisesti hyväksytyksi esimerkiksi jossain ryhmässä. Nuorten keskuudessa yhdenmukaisella pukeutumisella on usein tärkeä merkitys.
Fenomenologinen näkemys korostaa ihmisen kehollisuutta maailman kokemisessa. Tässä prosessissa vaatteella ja sen tunnulla on tärkeä rooli. Lempivaate voi olla erityisen mukava päällä, materiaaliltaan pehmeä ja lämmin tai se voi istua niin hyvin, että se mukautuu kaikkiin kehon liikkeisiin. Mukavuus on ollut muotia määrittävä tekijä jo pitkään, mistä kertoo muun muassa sporttimuodin suosio. Ihminen valitsee usein mukavuuden monien muiden ominaisuuksien edelle. Tämä on aiheuttanut sen, että elastaania käytetään yhä enemmän materiaaleissa, mikä puolestaan aiheuttaa suurta haittaa tekstiilien kierrätykselle. Kun mallit ja materiaalit ovat joustavia, ei myöskään kaavoituksen tarvitse olla kovin taidokasta. Mutta esimerkiksi ompelijalla mittojen mukaan teetetty tai kaupasta löydetty hyvin istuva vaate voi nousta lempivaatteeksi, vaikka materiaali ei olisikaan mukavin mahdollinen.
Viestinnällisellä tasolla vaate toimii merkkinä, joka tuottaa kommunikaatiota kulttuurissa. Vaatteisiin voi kuitenkin vain harvoin liittää pysyviä merkityksiä, sillä pukeutumisilmiöt ovat usein nopeita ja ohimeneviä ja konteksti vaihtelee hyvinkin paljon. On kuitenkin olemassa merkitykseltään vahvoja ajan saatossa muovautuneita vaatesymboleita, kuten miesten puku ja naisten jakkupuku. Vaate voi myös viestiä suoraan esimerkiksi kirjoituksen ja kuvien kautta. Myös brändit ja merkit tuovat ihmisten mieliin tiettyjä mielikuvia. Alakulttuureissa ja etnisissä ryhmissä voi olla hyvinkin vahvoja ja tunnistettavia symboleita, joita hyödynnetään yhteenkuuluvuuden luomisessa. Merkitykset tosin saattavat sekoittua, sillä muotisuunnittelijat ammentavat ideoita usein alakulttuurien pukeutumisesta ja esimerkiksi punkkulttuurista lähtöisin olevat revityt farkut ovat tulleet aika ajoin myös pikamuodin ilmiöksi. Lempivaate voi siis olla myös ilmaisuvoimainen, viestinnältään vahva vaatekappale, kuten vaikka omia arvoja vastaavan järjestön t-paita.
Joskus lempivaate voi olla jostain syystä käyttämättömänä kaapissa. Esimerkiksi vaatteet, jotka päällä on koettu tärkeitä ja tunnepitoisia hetkiä, kuten hääpuku tai lempibändin keikkapaita nimikirjoituksilla. Vaate voi olla myös niin hauras, että sitä haluaa varjella ja säästää käytön tuomilta kolhuilta. Tällainen voi olla esimerkiksi isoäidin vanha vintagemekko. Lempivaate voi olla myös kaapissa siksi, ettei sitä voi koon puolesta käyttää. Se voi olla joskus niin rakkaat farkut, joihin haluaa vielä mahtua tai omasta tyylistä poikkeava, mutta vahvasti puhutteleva vaate, jota haluaa tulevaisuudessa käyttää. Tällöin vaate toimii minäkuvan ja identiteetin rakennusaineena.
Oli lempivaate mikä tahansa ja minkä tahansa tiedostetun tai tiedostamattoman prosessin ohjaamana valikoitunut, tärkeää on pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Pesukertojen vähentäminen säästää sekä vaatetta että ympäristöä. Usein tuuletus tai paikallinen tahranpoisto riittää. Vaatteen käyttöikää saa jatkettua myös esimerkiksi korjaamalla, nyppyjen poistolla, värjäämällä tai tuunaamalla. Sitten kun lempivaatteen kanssa kuljettu yhteinen matka on tullut päätökseen, tulee se vielä kunnosta riippuen joko uudelleen käyttää tai asianmukaisesti kierrättää.
