Olen usein pohtinut sitä, miten tietyssä ajassa ja paikassa visuaaliset elementit alkavat muistuttaa toisiaan ja kuinka jokin aiemmin epämiellyttävänä pidetty alkaakin miellyttämään yleistä silmää. Mielenkiintoista on myös se, miten eri ympäristöissä tuotetaan toisista tietämättä samankaltaisia ideoita. Ilmiö on havaittavissa etenkin pukeutumisessa, jossa trendit vaikuttavat nopeammalla syklillä kuin esimerkiksi arkkitehtuurissa tai muotoilussa. Eri aikakausina on myös huomattavissa yhdenmukaisia asioita visuaalisissa ja henkisissä tuotoksissa. Yhtäläisyyksiä voi olla vaikea tutkia ja havainnoida, mutta estetiikan ja ajan hengen tutkimisen avulla pääsemme lähemmäs ilmiötä.
Esteettinen maailma ympäröi meitä kaikkialla missä liikumme. Sen muodostaa luonto ja rakennettu ympäristö sekä kaikki niihin kuuluvat elementit. Se ympäröi meitä taiteessa ja muotoilussa: esineissä, vaatetuksessa ja tekniikassa. Sitä toistetaan erilaisissa esityksissä ja medioissa. Esteettinen maailma heijastuu kaikkeen tekemiseemme, siihen miten rajaamme kuvan sosiaaliseen mediaan tai siihen, miten laitamme hiuksemme aamuisin. Se vaikuttaa myös siihen, miten näemme asiat ja mitä pidämme milloinkin viehättävänä ja kauniina. Esteettisen maailman prosessit ovat usein tiedostamattomia, ihminen ikään kuin kasvaa tietynlaiseen esteettiseen kulttuuriin. Muutokset tässä kulttuurissa tapahtuvat usein hitaasti ja ovat nähtävissä vasta ajallisen etäisyyden takaa.
Tässä kirjoituksessa pohdin ajan estetiikkaan liittyviä kysymyksiä muun muassa historiallisesta sekä psykologisesta näkökulmasta. Keskityn kuitenkin pukeutumiseen, sillä se edustaa yhtä helpoiten seurattavissa olevaa elementtiä esteettisen maailman sisällä.
Mitä estetiikka on?
Estetiikka on yksi filosofian suuntauksista, jossa tutkitaan taidetta, kauneutta ja esteettisiä elämyksiä. Estetiikassa yksi suurimmista kysymyksistä koskee kauneutta ja makuarvostelmia: mistä kauneus syntyy? Onko olemassa universaalia kauneutta (objektiivinen näkemys) vai onko kauneus vain katsojan silmässä, eli makuarvostelman esittäjällä (subjektiivinen näkemys)? Useiden näkemysten mukaan (mm. Platon) objektiivinen kauneus on olemassa arvioijasta riippumatta ja kaikki eivät ole esteettisesti yhtä lahjakkaita tätä kauneutta havainnoimaan. Subjektiivisen käsityksen mukaan esteettinen arvo tulee kohteeseen vasta kokijan asettamana.
Kauneus, hyvyys ja totuus ovat klassisia perusarvoja. Käsitys siitä, mitä pidetään kauniina vaihtelee aikakauden, kulttuurin, yksilön ja jopa tilanteen mukaan. Kauneus on ollut arvoista tärkeimpiä varsinkin visuaalisissa taidemuodoissa, mutta postmodernismin myötä muut merkitykset, kuten ilmaisullisuus ovat nousseet tärkeämmiksi. Käyttötavaroissa, kuten vaatetuksessa ja muotoilussa sekä arkkitehtuurissa arvostetaan kauneuden lisäksi myös funktionaalisuutta. Lisäksi varsinkin pukeutumisessa esteettisen ilmaisun rinnalle ovat nousseet sanoma, status sekä arvot. Esteettinen arviointi on hankalaa sen subjektiivisuuden vuoksi. Voidaan kuitenkin arvioida esimerkiksi siluettia, struktuuria, värejä, liikettä, harmoniaa tai muotokieltä, riippuen arvioinnin kohteesta. Vaikka objektiivisen kauneuden olemassaolon voi kyseenalaistaa, on tutkitusti muutamia elementtejä, joita pidetään universaalisti kauniina. Symmetrisyyttä arvostetaan sekä ihmisten, että taiteen kauneudessa. Koskemattoman luonnon kauneus on myös kautta aikain tunnustettu.
Teoreettisen estetiikan lisäksi puhutaan arjen estetiikasta ja ympäristöestetiikasta, jolloin ihmisen kokonaisvaltainen oleminen on havainnoinnin lähtökohtana. Estetiikka terminä juontaakin juurensa kreikan kielen sanasta aisthetike, joka merkitsee tiedettä siitä, kuinka asiat tunnetaan aistien kautta. Tällöin kokijan merkitys esteettisissä elämyksissä korostuu. Uudemmat filosofiset teoriat korostavatkin usein kauneutta tarkastelevan subjektin merkitystä sekä kauneuden fyysistä kokemista. Esteettisessä kokemisessa onkin pitkälti kyse aisteista ja tunteista, mutta se menee myös pidemmälle. Siihen sekoittuu persoonan, kasvatuksen, ympäristön ja kulttuurin vaikutukset, mutta myös ihmisen herkkyys ja jopa vaistot. Esteettinen kokemus voi olla myös hyvin fyysinen, esimerkiksi kaunis maisema voi aiheuttaa sydämen kohonnutta sykettä ja kylmiä väreitä. Samoin ahdistava visuaalinen kokemus voi aiheuttaa fyysistä pahan olon tunnetta.
Ajan henki
Esteettisen ympäristön lisäksi puhutaan tietynlaisesta ajan hengestä, joka vaikuttaa kaikkiin inhimillisiin tuotoksiin. Ajan hengellä tarkoitetaan G.W.F.Hegelin (1770-1831) ajatusten mukaan aikakauden kulttuurista ja älyllistä ilmapiiriä, johon kuuluvat taide, kirjallisuus, musiikki sekä muut kulttuuriset tuotokset. Lisäksi siihen kuuluvat tiede, uskonto, filosofia ja muut ajatteluun vaikuttavat älylliset tekijät. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Wilhelm_Friedrich_Hegel)
Kaikki kulttuuri on ”absoluuttisen hengen” ilmentymää. Taide on ensimmäinen taso, jolla absoluuttinen henki ilmentyy aistihavainnolle. Mikään ajan hengen tuote tai idea ei synny tyhjiössä, vaan ne sisältävät aina viittauksia edellisiin. Lisäksi uusilla keksinnöillä, historiallisilla löydöillä ja tiedon kululla on suuri merkitys ajan hengen muotoutumisessa. Suuria vaikutuksia, jotka ulottuvat sekä visuaalisiin että hengellisiin tuotoksiin, on ollut esimerkiksi kolonialismilla, arkeologisilla löydöillä sekä teknisillä keksinnöillä. Ajan hengen tarkastelussa tarvitaan ajallista ja kulttuurista etäisyyttä. Juurikin siksi, että ihminen on niin oman aikansa sokaisema. Yhteydet ovat helpommin havaittavissa ajallisen etäisyyden takaa, samoin ”väärät” tulkinnat sekä ihmisen ajattelua ohjaavat luokittelut ja stereotypiat. Myös historiallisessa tutkimuksessa korostetaan ajallisen etäisyyden tuomaa hedelmällistä lähtökohtaa. Ihminen ei voi asettua oman ajan ulkopuolelle, vaan se vaikuttaa väkisinkin tulkintaan. Sama ilmiö on havaittavissa myös esteettisten ilmiöiden tutkimuksessa.
Ajan henkeä on haastava tutkia, sillä se vaikuttaa niin vahvasti kaikkeen inhimilliseen toimintaan sekä tiedostetulla että tiedostamattomalla tasolla. Useimmiten sitä tarkastellaan aikakausien kautta, esimerkiksi antiikin tai renessanssin tutkimuksessa. Mitä kauemmas historiaan mennään, sen useammin ajan henki luokitellaan tiettyyn taiteelliseen ja älylliseen ilmapiiriin, vaikka ajassa ja paikassa toimii jatkuvasti useita päällekkäisiä vaikutteita. Ajan henkeä voidaan myös tutkia keskittyen yhteen estetiikan osa-alueeseen, kuten pukeutumiseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin tai kirjallisuuteen. Osa-alueita voi myös tutkia rinnakkain vaikkapa pukeutumisen ja maalaustaiteen yhteyksiä tarkastelemalla, kuten tein taidehistorian gradussani (https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/36740). Ajan henkeä voi tarkastella aikakausittain koko esteettistä maailmaa tutkien, jolloin voidaan havaita yhteneväisiä visuaalisia elementtejä esimerkiksi värimaailmoissa ja muotokielessä.
Oman ajan estetiikka vaikuttaa kaikkiin inhimillisiin tuotoksiin, halusimmepa sitä tai emme. Hyvänä esimerkkinä toimivat historialliset elokuvat, joissa on pyritty esittämään mahdollisimman totuudenmukaisesti kuvatun aikakauden elementtejä. Useimmiten oman ajan estetiikka on kuitenkin havaittavissa tuotoksista. 1900-luvun alun hautalöydöt innoittivat elokuvantekijöitä Egypti- aiheisten elokuvien tekoon, mutta 1950-70 -lukujen estetiikka huokuu hyvin vahvasti läpi visuaalisissa valinnoissa. Samoin avaruusaiheisten ja tulevaisuuteen sijoittuvien elokuvien pukeutuminen, hiusmuoti ja ehostus ovat usein edustaneet ennemminkin oman ajan henkeä. Esimerkiksi tulevaisuuteen sijoittuva Blade Runner on visuaalisesti vahva 1980-luvun tuotos olkalinjoineen ja kampauksineen. Mielenkiintoista on myös huomata, miten aikaan sijoittumattomat tai vaihtoehtoisiin todellisuuksiin sijoittuvat visuaaliset tuotokset toistavat hyvin vahvasti oman aikansa estetiikkaa, vaikka mahdollisuudet ovat rajattomat. The Handmaid´s Tale elokuva 1990-luvulta edusti täysin erilaista esteettistä maailmaa kuin 2017 alkaen kuvattu sarja. Myös fantasiaelokuvat huokuvat oman ajan elementtejä, vaikka mielikuvituksen voisi kuvitella ulottuvan pois fyysisestä maailmasta. Mielikuvituskin siis rajoittuu oman ajan elementteihin.
Löysin hiljattain mielenkiintoisen kirjan, jossa oli aivan uudenlainen lähtökohta muodin esittämiseen. Milla Muurimäen ja Minna Ainoan kirja Mystery – Style traveller kertoo muodin aikamatkaajasta, joka yhdistelee yllätyksellisillä tavoilla eri aikakausien pukeutumiselementtejä. Kirja on todella oivaltava ja upeasti kuvitettu, mutta tässäkin tapauksessa stailaus ja kuvien elementit (vaatteet, asusteet, hiukset, meikki, mallin asennot ja ilmeet, kuvien värimaailma) muodostavat oman aikamme silmää miellyttävän kokonaisuuden. Kirjassa esiin nostetut vaatteet ja asusteet muodin historiasta olivat pääsääntöisesti muodikkaita tälläkin hetkellä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka meillä on käytössä koko tunnetun historian visuaaliset elementit, poimimme sieltä oman aikamme silmissä miellyttävimmät.
Ajan henki pukeutumisessa
Tässä kappaleessa keskityn ajan estetiikan havainnoimiseen pukeutumisen kautta. Vaikka tutkimuksessa keskityttäisiin vain yhteen osa-alueeseen, on kokonaisvaltaisen kuvan saaminen vaikeaa, sillä esteettiset elementit ovat syntyneet moniulotteisen viittausten verkoston kautta. Kukin vallitseva muoti on aina ollut monimutkainen yhdistelmä menneitä aikakausia ja eri kulttuurien vaikutteita. Jokaisen elementin alkuperä on jäljitettävissä; miten kauas, se riippuu tutkimuksen määrästä. Kaikille ilmiöille löytyy siis historiallinen tausta ja mielikuvat, joista ne ovat syntyneet. Muodin historiassa vahvimmin ovat vaikuttaneet tekniset keksinnöt sekä historialliset tapahtumat, kuten maailmansodat. Uudet materiaalit, värjäystekniikat, koneellistuminen ja lopulta valmisvaateteollisuus ovat mullistaneet pukeutumismuodin. Sotien myötä materiaalien saatavuus sekä naisten asema yhteiskunnassa vaikuttivat vahvasti suuntaan, johon varsinkin naisten muoti kehittyi. Nykyisin vahvimmin vaikuttavat digitalisaatio sekä muodin saatavuus. Tänä päivänä muodissa on erilaisia vaihtoehtoja enemmän kuin koskaan aiemmin ja kuvallista informaatiota on saatavilla aivan kaikkialla. Muodissa vaikuttaa jopa vastakkaisia suuntauksia; osa kuluttajista kaipaa eettistä ja ekologista muotia, kun taas suurin osa suosii halpaa pikamuotia.
Historiallisesti ajan henki ja esteettinen maailma on tiivistettävissä aikakausittain muutamaan pääihanteeseen. Esimerkiksi antiikin kreikassa ihannoitiin harmoniaa ja realistisuutta, muotokielessä suosittiin laskeutuvia materiaaleja ja pliseerauksia. Kun renessanssi nosti antiikin uudelleen suosioon, siitä otettiin käyttöön vain oman ajan estetiikkaan sopivat elementit, sillä henkinen ilmapiiri oli kristinuskon myötä hyvin erilainen kuin antiikin aikaan. Romantiikassa puolestaan ihailtiin keskiajan käsityöperinnettä, luontoa ja epäsymmetrisiä muotoja. Myös tällöin elementit sovitettiin hyvinkin jäykkään viktoriaaniseen estetiikkaan. Korsetti oli niin elintärkeä elementti, ettei keskiajan henki ulottunut naisten pukeutumiseen asti. Poikkeuksen muodostivat prerafaeliitit ja dress reform -liike (myös taiteellinen aesthetic dress movement), jotka halusivat mullistaa naisten pukeutumisen luonnollisempaan suuntaan. Aika ei tosin vielä ollut kypsä ennen kuin 1900-luvun alussa, jolloin kiinnitettiin entistä laajemmin huomiota naisten oikeuksiin ja pukeutumisen rajoittavuuteen.
Pukeutumisessa on läpi historian menty vastakohtaisuuksista toiseen. Esimerkiksi tumman ja raskaan barokin jälkeen rokokoossa arvostettiin kepeitä värejä ja siroja linjoja. 1800-luvun pitkään jatkuneen leveän hamemuodin jälkeen 1900-luvun alussa haluttiin kapeita alaosia. Läpi 1970-luvun liehuneet lahkeet kurottiin 1980-luvulla nilkasta kasaan ja suosittiin pillifarkkuja. Samoin olkalinja on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen. Ajan muodin voi typistää siluettiin, tietynlaiseen muotoon, joka vallitsee pukeutumisessa. Tämä siluetti vaihtelee aikakausina ja kokee usein uuden tulemisen, sillä harvoin enää keksitään mitään mullistavaa pukeutumisessa. Esimerkiksi leveät lahkeet nousivat uudelleen muodikkaiksi trumpettilahkeina 2000-luvun taitteessa ja viime vuosina.
Siluettien vaihtelua ja muodin muutoksia on helppo seurata miesten puvun avulla. Tämä vahva pukeutumissymboli on pysynyt suhteellisen muuttumattomana jo 1600-luvulta lähtien. Alun perin villakankaasta valmistettu kaksiosainen puku on kokenut ajan hengen mukaisia muutoksia ainakin mallin, värin, napituksen, kaulusten käänteiden, pituuksien ja väljyyksien osalta. Lisäksi alla pidettävät paidat ja muut asusteet ovat vaihdelleet muotivirtauksesta toiseen.
Aikakausien henki on nähtävissä vahvasti myös väreistä, sillä ne ilmentävät aikakaudelle tyypillistä tunnelmaa ja niiden merkitys on sidoksissa muotiin, tekniseen ja taloudelliseen kehitykseen sekä sosiokulttuuriseen muutokseen. Väreissä on lisäksi tunnistettavissa etnisiä makuvaihteluita, jotka ovat puolestaan sidoksissa eri alueiden paikallisiin kulttuureihin ja näkyvät vahvasti esimerkiksi kansallispuvuissa. Skandinaavista värimaailmaa pidetään kylmänä, kirkkaana ja neutraalina verrattuna esimerkiksi afrikkalaiseen värimaailmaan, jonka valoisuus, lämpö ja värikylläisyys kumpuavat paikallisesta luonnosta ja ympäristöstä.
1920-luvulta lähtien muotien vaihtelun rinnalla on pysynyt moderni minimalismi, joka on vaikuttanut erityisesti skandinaaviseen pukeutumiseen ja sisustukseen. Minimalismi syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja vaikutti pukeutumiseen, arkkitehtuuriin sekä taiteeseen. Nykyisin skandinaavisessa tyylissä suositaan esimerkiksi Alvar Aallon klassikoita, laadukkaita luonnonmateriaaleja, yksinkertaisia linjoja sekä neutraalia väripalettia höystettynä muutamalla tehostevärillä.
Esteettisten mieltymysten muutosten taustoja
Mikä sitten vaikuttaa siihen, miten ihmisen esteettinen maku ja tyyli kehittyy? Henkilökohtainen maku on monimutkainen yhdistelmä persoonaa, kasvuympäristöä, vallitsevaa kulttuuria sekä aistihavaintoja. Joku toinen mieltyy vallitsevan tyylin mukaisiin elementteihin, kun taas toiset kokevat kulttuurista levottomuutta eivätkä halua omaksua vallitsevan kulttuurin ominaispiirteitä, vaan etsivät niitä muista kulttuureista tai alakulttuureista. Joillekin ihmisille esteettiset tekijät eivät ole elämässä merkityksellisiä. Esteettisen maun voidaan myös ajatella liittyvän taloudellisiin tekijöihin sekä ihmisen statukseen. Jaottelu voidaan tehdä myös korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin makumieltymysten välille.
Muodin kenttäteorian avulla voidaan tutkia sitä, miten ilmiöt ajassa liikkuvat eri väestöryhmien välillä. Muodin etujoukkoon kuuluu aluksi pieni ryhmä tai alakulttuuri, joka pukeutuu valtavirran vastaisesti. Georg Simmel (1858-1918) jaotteli väestöryhmät oman aikansa mukaisesti luokka-ajattelun mukaisesti, mutta teoriaa voi soveltaa myös nykyaikaan. Usein uusia pukeutumiselementtejä voidaan pitää aluksi outoina tai rumina, niin kuin esimerkiksi punkkareiden muotia pidettiin 1980-luvulla. Muotisuunnittelijat ja trendien ennustajat poimivat ideoita näistä pienistä ryhmittymistä, jonka jälkeen ne päätyvät catwalkien kautta valmisvaateteollisuuden tuotantoon. Pikkuhiljaa yhä useammat innostuvat uusista muoti-ilmiöistä ja kun niitä alkaa näkymään kaikkialla, jopa sitkeimmätkin alun perin uutta trendiä vastustaneet alkavat pukeutua siihen. Legginsien valtavaa suosiota edelsi pitkään jatkunut vaihe, jolloin ne nähtiin kuuluvan vain kotipukeutumiseen tai jumppaan, kunnes ne olivatkin monien luottovaate jokaiseen tilanteeseen. Samainen trendi jatkui urheilutrikoiden muuttumisella katu-uskottavaksi vaatekappaleeksi.
Esteettisten mieltymysten muutoksiin vaikuttaa vahvasti ihmisten vaihtelunhalu. Rautakaudelta löytyneitä koruja tutkimalla on saatu selville, että niitä on sulatettu ja tehty uudelleen, mikä viittaa siihen, että vaihtelua asusteisiin on haluttu jo silloin. Tämä voi toki viitata myös käyttötarkoituksen muuttumiseen. Mutta esimerkiksi housujen tai auton funktio on pysynyt samana läpi vuosikymmenten, muotokieli on vaan muuttunut.
Ihmisten vaihtelunhalu on valjastettu markkinatalouden käyttöön. Puhuin jo vaatetarpeista– kirjoituksessa siitä, miten suunnitellulla vanhenemisella pyritään vaikuttamaan kuluttajan mielikuviin ja ostamaan uutta. Tämä ”uusi” ei kuitenkaan poikkea kovin paljoa entisestä, sillä ajankohtaiset uudet tuotteet ovat usein kehittyneitä versioita lähimenneisyydessä nähdyistä tuotteista ja seurausta vain hienovaraisista muutoksista tyylissä. Suuremmat muutokset (kuten siluettien muutokset) vaativat pidemmän aikavälin. Suunnitellun tuotteen fyysinen kestävyyskin vaikuttaa siihen, miten nopeasti tarvitaan uusia tuotteita. Vaatteiden, käyttöesineiden, kodinkoneiden, tekniikan ja jopa rakennusten huono laatu pakottavat uusintamaan visuaalista ympäristöä yhä kiihtyvällä tahdilla.
Suunnittelun näkökulmasta voidaan puhua myös kaupallisen ja taiteellisen suunnittelun eroista. Kaupalliseen suunnitteluun kuuluu aistia ihmisten tarpeita ja toteuttaa tuotteita niitä tyydyttämään, mutta myös tarpeiden luominen. Suunniteltavilla tuotteilla pyritään tavoittamaan isoja massoja. Taiteellinen suunnittelu lähtee enemmän suunnittelijan omista tarpeista ja voi olla rajoja rikkovaa ja kantaaottavaa.
Kautta historian uudet ilmiöt, ideologiat ja ajan henki ovat olleet tutkijoiden mukaan ensimmäisinä nähtävissä taiteessa. Suunnittelijat ja taiteilijat ovat erityisen kiinnostuneita visuaalisesta kulttuurista ja kyllästyneitä vallitsevaan visuaaliseen muotokieleen ja he omaksuvat usein tuoreimpia ilmaisutapoja soveltaen niitä omaan työskentelyyn. Lisäksi luovilla ihmisillä on usein herkkyyttä tunnistaa hiljaisia signaaleja ja intuition tuomia visioita. Nämä visuaaliset tuotokset puolestaan toimivat osana visuaalista kulttuuria ja uusintavat sitä. Kulttuurisesta ympäristöstä kumpuavat heikot signaalit ovat usein tulevaisuuden tutkijoiden kiinnostuksen kohteina. Merkit uusista ilmiöistä näyttäytyvät samanaikaisesti monissa eri osa-alueissa. Esimerkiksi uudeksi trendiksi ennustettu ja jo tietyillä ryhmillä näyttäytyvä ekologisuus on laajempi ajattelumallien, arvojen ja elintapojen muutos, joka näyttäytyy myös materiaalisissa tuotoksissa.
Mielenkiintoinen ilmiö on myös se, miten jotkut asiat ja esineet pysyvät läpi vuosikymmenten esteettisesti kiinnostavina. Niin sanotut klassikot viehättävät ihmisiä ajasta ja paikasta riippumatta. Klassikoiden suosio voi juontaa juurensa antiikin filosofien määritelmiin; pythagoralaisen selityksen mukaan kauneus perustuu symmetriseen ja harmoniseen järjestykseen. Tähän kuuluu kaikkien osien suhteellisuus ja tarkoituksenmukaisuus (luonnon ja ihmisruumiin mittojen mukaan) sekä värien harmonia. Tämän teorian mukaan esimerkiksi tietyt perusvaatekappaleet miellyttävät silmää läpi aikakausien siksi, että ne ovat muodoltaan symmetrisiä (esimerkiksi housut ja takki) ja tarkoitukseltaan toimivia. Silloin tällöin muodissa käy esimerkiksi vinoon leikattuja helmoja tai epäsymmetristä kaavoitusta, mutta useimmiten ihmiset ja muoti suosivat perusvaatteita, kuten kauluspaita, kynähame, jakku tai kotelomekko. Klassikotkin ovat usein muodoltaan yksinkertaisia ja väreiltään harmonisia tai hillittyjä, kuten esimerkiksi pikkumusta, valkoinen kauluspaita tai beige trenssi. Usein klassikot on suunniteltu pitkäikäisiksi mallin yksinkertaisuuden lisäksi käyttämällä laadukkaita materiaaleja.
Lopuksi
On hyvä tunnistaa markkinavoimien luoma esteettinen ympäristö ja erottaa se omista mieltymyksistä, vaikkakin välillä niiden erottaminen voi olla vaikeaa. Jokainen havainnoi esteettistä maailmaa omasta näkökulmastaan ainutlaatuisella tavalla. Toivottavasti tämä yksilöllinen näkemys ulottuisi myös pukeutumiseen ja muihin visuaalisiin elementteihin, jotka olisivat itse- ja tarveohjautuvia eivätkä markkinoiden ja saatavuuden luomia. Samoin esteettisessä luomisessa pitäisi lähteä enemmän ympäristön ja luonnon lähtökohdista käyttämällä luonnonmukaisia materiaaleja ja värejä sekä suosimalla kestävää suunnittelua. Toivottavasti kehitys menee tähän suuntaan ja aikojen kuluttua voimme luokitella lähivuosien ajan hengen ekologisen ja eettisen heräämisen aikakaudeksi.
